Näkökulma johdon ja esimiesten työnohjauksesta, vaikutuksesta ja merkityksestä

17.02.2020

Olen kuullut ensimmäisen kerran puhuttavan työnohjauksesta joskus 80-luvulla. Tällöin mielenterveyspuolella virkauransa tehnyt isäni kertoi, että oli ollut työnohjauksessa. Muistan kysyneeni, mitä tämä tarkoitti ja saaneeni vastaukseksi, että puretaan työssä vastaan tulleita tilanteita.

Seuraavan kerran työnohjauksen ja itseni tiet kohtasivat 2000-luvulla, jolloin eräs tiimiläiseni ehdotti ryhmätyönohjausta, johon toivottiin myös minun esihenkilönä osallistuvan. Ensimmäiset kokemukseni olla työnohjattavana sain uskonnollisen näkökulman ja osittain sitä työssään käyttävältä työnohjaajalta. Tässä vaiheessa itselläni ei ollut minkäänlaisia odotuksia työnohjaukselle, vaikka sen itse tilasin ja sovin työnohjaajan kanssa.

Tämän ensimmäisen kokemuksen jälkeen olen ollut hyvissä ja hieman vähemmän hyvissä työnohjauksissa vuosien saatossa. Kaikkia niitä on yhdistänyt se, että olen ollut esimiehenä mukana tiimini kanssa ohjauksissa. Välit ovat aina olleet niin mutkattomat, että olemme voineet puhua kaikenlaisista asioista. Toki jossain vaiheessa, kun en osannut vielä asettaa itse tavoitteita työnohjaukselle, ohjauksemme käsitteli lähes vuoden erään tiimini jäsenen haastavaa perhetilannetta. Tänä päivänä ohjaisin ko. tilanteessa olevan henkilön työterveyden. Nyt myös itse työnohjaajana ajattelen, että ohjaajan olisi pitänyt terävöittää, että kyseessä on työnohjaus, eikä ryhmän yhden henkilön yksipuolinen pariterapia.

Ymmärtäessäni, minkälainen työkykyä tukeva työkalu työnohjaus voi parhaillaan olla hakeuduin itse opiskelemaan työnohjaajaksi ja opin tilaajan ominaisuudessa asettamaan työnohjaukselle tavoitteet, myös organisaation näkökulmasta.

“Päästyäni ensimmäistä kertaa esihenkilönä yksin työnohjaukseen olen ymmärtänyt, minkälainen voimavara työnohjaus voi verrattain yksinäisessä esihenkilön roolissa olla. Arvoneutraali reflektioni peili ja uusien näkökulmien tuoja, kokemukseni mukaan työnohjausta parhaimmillaan. Olen itse esihenkilönä kokenut työnohjauksen rakentavan vaikuttavuuden omaan työhöni ja siten omaan organisaatiooni.”

Työnantajayrityksessäni ostamme ympäri maan työnohjausta vuositasolla useamman kymmenen tuhannen euron arvosta. Tämä panostus on omassa mittakaavassaan suuri ja kertoo organisaation uskosta työnohjauksen vaikuttavuuteen.

Päästyäni ensimmäistä kertaa esihenkilönä yksin työnohjaukseen olen ymmärtänyt, minkälainen voimavara työnohjaus voi verrattain yksinäisessä esihenkilön roolissa olla. Arvoneutraali reflektioni peili ja uusien näkökulmien tuoja, kokemukseni mukaan työnohjausta parhaimmillaan. Olen itse esihenkilönä kokenut työnohjauksen rakentavan vaikuttavuuden omaan työhöni ja siten omaan organisaatiooni. Oma voimaantumiseni ja ymmärrykseni kasvu esihenkilönä, siirtyy välittömässä suoraa tiimini ja koko organisaation hyödyksi.

“Myös ymmärrykseni esihenkilöiden ja johdon työnohjaajana on avartanut omaa maailmaani, haasteethan ovat yrityksestä ja alasta riippumatta tietyltä osin samanlaisia.”

Ohjatessani esihenkilöitä ja johtajia on ollut helppo samaistua esiin kumpuaviin asioihin. Myös ymmärrykseni esihenkilöiden ja johdon työnohjaajana on avartanut omaa maailmaani, haasteethan ovat yrityksestä ja alasta riippumatta tietyltä osin samanlaisia. On hienoa saada ohjattavalta positiivista palautetta tämän jaksamisen ja oman työn ymmärtämisen kasvettua ja kasvaa itse siinä samalla työnohjaajana.

“Saamani palaute tiimiläisiltä, saadusta kasvavasta kyvystä ymmärtää omaa työtään tuo tunteen, että olemme organisaationa panostaneet oikeaan asiaan, panostaessamme esihenkilöiden ja heidän tiimiläistensä työnohjaukseen.”

Yllättävän monet esihenkilöt ja johtajat eivät ole tänä päivänäkään kuulleet työnohjauksesta. Asiasta enemmän keskusteltaessa on pääsääntöinen toteamus ollut, että juuri tätä organisaatiomme on tarvinnutkin, miksi emme ole aiemmin kuulleet työnohjauksesta? Niinpä, tuohon ei kai ole selkeää vastausta.
Olen omassa organisaatiossa saanut olla havainnoimassa työnohjauksen vaikuttavuutta. Saamani palaute tiimiläisiltä, saadusta kasvavasta kyvystä ymmärtää omaa työtään tuo tunteen, että olemme organisaationa panostaneet oikeaan asiaan, panostaessamme esihenkilöiden ja heidän tiimiläistensä työnohjaukseen.

Sari Penttilä-Savolainen, Länsi-Suomen aluepäällikkö, työyhteisösovittelun asiantuntija, työnohjaaja (STOry), Katja Noponen Oy